Iltaa - ja anteeksi.
Olen harvinaisen laiska pitämään blogia.
Vaikka viikkoja edellisestä tekstistäni onkin, ajattelin jatkaa huikeaa tarinaani. Tiedättekin jo, millaisissa teatteriprojekteissa olen tällä hetkellä. Lisänä minulle on tullut uusi tapaus: nimittäin musikaalitanssikurssi. Olen ollut siellä tyttöystäväni kanssa nyt neljä kertaa.
Se on huikeaa! Takana on tanssi West Side Storysta ("I Feel Pretty"), Let's Make Lovesta (Marilyn Monroeta! "My Heart Belongs To Daddy"), Singin' In The Rainista ("Singin' In The Rain") ja Chicagosta ("All That Jazz"). Se on hikistä ja se ottaa voimille, mutta nautin siitä täysin rinnoin.
("Der Guten Tag Hop-Clop" - mikä on tämän blogikirjoituksen nimenä - on musikaalista The Producers. Katsoimme sen tänään, ihan vain varmuuden vuoksi tanssikurssia varten. Ohjaajamme nimittäin vihjasi, että saatamme tanssia kyseisen tanssin hänen versionaan jollain kerralla.)
Olen todella musikaali-ihminen. Rakastan niitä yli kaiken ja unelmoin vielä jonain päivänä näytteleväni sellaisessa.
Olin minä lukioni Aladdin-musikaalissa (mikä oli.....omalaatuinen) ilman lauluroolia ja lastenmusikaali Mörköoopperassa (Laivarottana), mutta eivät ne ole mitään Broadwayn tai Lontoon spektaakkeleihin verrattuna. Eivät todellakaan!
Lisäksi, Iltatähdellä saatamme päästä huomenna maanantaina vihdoin töihin. Käsikirjoituksemme on valmis ja ohjaaja on toivon mukaan jo miettinyt roolituksia. Käsikirjoittajaamme innoitti vahvasti The Breakfast Club-elokuva, joten näytelmämme pohjautuu siihen. Se kannattaa muuten katsoa!
(Komedian ystäville The Producerskin on loistava valinta. Ihan tosi. Kannattaa uskaltautua katsomaan sekin.)
Muuten elämässä menee aika normaalisti. Uusi koiranpentumme Iines on erittäin aktiivinen ja terävähampainen. Autokoulussa sujuu hyvin. Olen ollut jopa kolmella ajotunnilla!
Toissaviikolla, syyslomalla, oli tyttöystäväni syntymäpäivä. Järjestin hänelle illallisen takapihallamme, kynttilöiden, musiikin, vilttien ja ei-toimivan kaukoputken kanssa (rakastamme molemmat avaruutta!). Lahjahulluna olin myös hommannut hänelle vajaat kymmenen lahjaa.
Viime viikolla meillä oli larppi (liveroolipeli). Se kertoi ajasta maailmanlopun jälkeen ja selviytyjäryhmämme oli sulkeutunut bunkkeriin. Se oli hyvin kiinnostavaa - etenkin loppua kohden, kun maailman tuhonnut zombievirus levisi meihinkin!
(Olen myös zombiefriikki.)
Yritän kirjoittaa tästä lähtien vähän useammin!
Hyvää halloweenia!